Voimistelun opettajamme, Raassina, oli hyvin tarkkana, ettei voimistelutunnilla sisäsalissa saanut olla liikaa vaatetusta. Pitkät verkkarihousut olivat kyllä sallittuja, mutta alla ei saanut olla mitään. Siis ei mitään - ei shortseja, ei alushousuja.
Vakiokuviona oli, etta tunnin alussa koripalloa pitelevä jumppamaikkamme komensi pojat riviin ja alkoi sitten kulkea pitkin riviä tarttuen rivakalla otteella vuorollaan kunkin verkkarin vyötäiskuminauhaan venyttäen sitä reilusti eteenpäin. Jos siellä alla ei ollut mitään, seurasi myönteinen nyökkäys ja kannustus: "Hyvä!", mutta jos oli jotain näköestettä, seurasi tiukka komennus pukuhuoneeseen riisumaan ylimääräistä vaatekappaletta.
Rivin alkupään tarkastuksen päästessä käyntiin seurauksen oli yleensä, että puolet tai enemmän rivistä säntäsi jo etukäteen pukuhuoneeseen jäämättä odottamaan tarkastajan saapumista kohdalle.
Liekö tästä vai muusta "jämäkkyydestä" seurausta että jumpan opettajaamme kutsuttiin myös lempinimellä "kanahaukka", josta seurasi myös kysymys: "Tiedättekö minkälainen on kanahaukan talvipuku?" Oikea vastaus oli tietenkin: "pikkutakki ja hiihtohousut ja monot".
Olihan hänellä muitakin hienoja tapoja. Jääpallomies kun oli henkeen ja vereen, niin minullekin kävi joskus näin. Palokassa oli aamulla pakkasta 32 astetta je meillä Harjulla luistelua. Minä otin sisäurheiluvärkit mukaan. Siis paita, paljaat jalat, verkkarit muttei kalsareita. No kaupungissa oli lyseon mittarissa vain 18 astetta ja harjulle mentiin.
VastaaPoistaOpettaja ihmetteli miksei ollut luistimia? Minä siihen, että meillä palokkalaisilla oli liikaa pakkasta. LINTSAAJA, maaliin (jääpallomaaliin) ja sitten Ruuna veteli jääpallolla pirunmoisia vetoja maaliin ja minun olisi pitänyt torjua. Pallo oli jäinen vanha narukerä, jota hän oli pitänyt viikon vedessä ja sitten toisen pakkasessa. No väistelin ensinmäisen osuman jälkeen varmuuden vuoksi loput! Pirunmoinen huuto joka kerran - PELKURI, RAUKKAMISTA VÄISTELYÄ, paljon muutakin muistan!
Enpä muistanutkaan tuota lempinimeä "Ruuna".
VastaaPoistaOli se aika ruuna.
Kerran se piti uuden puolen jumppasalissa "kokeita". Jokaisen piti vuorollaan tehdä sarja erilaisia jumppaliikkeitä. Minulta oli aiemmin jäänyt päälläseisonta tekemättä, koska olin ollut flunssan takia poissa. Ei muuta kuin tekemään! Ei mitään ohjeita tai opastusta! (Nykyisin tuo ei, yogitaustallani, tuottaisi minkäänlaisia ongelmia, mutta silloin en ollut montaa kertaa edes nähnyt ketään päälläseisonnassa, saati että olisin itse sitä kokeillut.)
Siis kokeilemaan ruunan tarkkaillessa. Kun sain punnerrettua itseni pystyyn asentoon, romahdin tietysti saman tien yli vartalo suorana kauhesti kolisten ja muutamaa mustelmaa rikkaampana. Ilmassa kaikui vain ruunan huuto: "Ei saa särkeä valtion lattioita!"