Anekdootti Ilmo Kurulta

Tämä ei liity meidän kouluaikoihimme, vaan edelliseen sukupolveen. Kuulin tämän noin viisi vuotta sitten Ilmo Kurulta 35-v. abiturienttitapaamisessamme. Ilmohan on myös vanha lyseolainen, josta en muista kouluaikoina olleeni tietoinen.
Ilmo kertoi, että hänen aikanaan koulussa toimi voimistelunopettaja, joka myös oli innostunut kaikenlaisiin urhonhyppyihin. Erityisen kovasti harjoiteltiin hyppyä ponnistulaudalta "hevosen" yli ilmalennon aikana hevosen keskivaiheilta käsillä lisävauhtia ottaen. Hypyn nimenä oli "laakerihyppy", sillä jos hyppääjällä ei oikein vauhti riittänyt, putosi hän hevosen päälle, eikä lentänyt yli, ja hyppy jatkui loppuun omalla vauhdillaan hyppääjän "omilla laakereilla".

Kanahaukan tarkastus

Voimistelun opettajamme, Raassina, oli hyvin tarkkana, ettei voimistelutunnilla sisäsalissa saanut olla liikaa vaatetusta. Pitkät verkkarihousut olivat kyllä sallittuja, mutta alla ei saanut olla mitään. Siis ei mitään - ei shortseja, ei alushousuja.
Vakiokuviona oli, etta tunnin alussa koripalloa pitelevä jumppamaikkamme komensi pojat riviin ja alkoi sitten kulkea pitkin riviä tarttuen rivakalla otteella vuorollaan kunkin verkkarin vyötäiskuminauhaan venyttäen sitä reilusti eteenpäin. Jos siellä alla ei ollut mitään, seurasi myönteinen nyökkäys ja kannustus: "Hyvä!", mutta jos oli jotain näköestettä, seurasi tiukka komennus pukuhuoneeseen riisumaan ylimääräistä vaatekappaletta.
Rivin alkupään tarkastuksen päästessä käyntiin seurauksen oli yleensä, että puolet tai enemmän rivistä säntäsi jo etukäteen pukuhuoneeseen jäämättä odottamaan tarkastajan saapumista kohdalle.
Liekö tästä vai muusta "jämäkkyydestä" seurausta että jumpan opettajaamme kutsuttiin myös lempinimellä "kanahaukka", josta seurasi myös kysymys: "Tiedättekö minkälainen on kanahaukan talvipuku?" Oikea vastaus oli tietenkin: "pikkutakki ja hiihtohousut ja monot".

Kauhea karttapallo

Biologian lehtori Paula Vuorella alias Hilmalla oli tapana välitunteja valvoessaan olla tarkkana purukumin syönnistä. Jos hän havaitsi jonkun jauhavan, pysähtyi hän rikkojan eteen, ojensi kätensä, jossa oli nenäliina valmiina, ja komensi: "Tuohon noin!", ja purukumi katosi Hiki-Hilman hameen taskuun.
Monet ihmettelivät mahtaako se syödä ne vai mihin se niitä kerää?
Sittemmin olemme kuulleet huhun, että jäämistöstään olisi löytynyt komerosta komea, suuri karttapallo, johon mantereet oli muotoiltu erivärisistä purkkapallosista...

Olipa otsaa

Fysiikan opettajallamme Ilmo Kurulla oli hiusraja jo nuorella iällä alkanut nousta reilusti ylöspäin.
Toinen matematiikan ja fysiikan opettajamme, Jaakko Sorsa, tokaisikin, kun jostain demonstraatiosta ei laitteiden viallisuuden tms. syyn vuoksi tullutkaan tunnilla (taas) mitään: "Onpas jollakin ollut otsaa rikkoa tämäkin".

Jyväskylän Lyseo 1972

Kirjoititko ylioppilaaksi 1972 Jyväskylän Lyseosta?
Jos näin, niin tämän blogin tarinat saattavat kiinnostaa juuri Sinua. Tarkoitus on koota tänne yhteisiä juttuja ja tarinoita ja myös kuvia sekä kouluajoilta, että tuoreempia yhteisistä tapaamisistamme.
Kaikenlainen apu ja tuki on tervetullutta!